Yksi suosikkilounaspaikoistamme on Kurvissa sijaitseva Monte Etna, siellä on tosi hyviä sisilialaisia pastoja. Yksi parhaista on sisilialaishenkinen lihapullapasta. Tämä mielessämme ryhdyimme laatimaan omaa versiota lihapullapastasta. Valitettavasti lähialepastamme ei löytynyt kaikkia mausteita joita olisimme tarvinneet saadaksemme pastan maistumaan samalta, mutta hyvää tästä tuli joka tapauksessa. Monte Etnassa käytetään mm. fenkolia pastakastikkeessa jota emme sitten voineet laittaa. Googlettelimme lihapullapastaohjeita ja keräsimme niistä parhaat palat yhteen ohjeeseen. Ohjeesta tuli kuusi isoa annosta.

Lihapullat:

• 800 g naudan luomujauhelihaa (ei paisti-)
  
• tuore basilika
  
• 1 dl korppujauhoja
  
• 2 kananmunaa
  
• 1 dl raastettua parmesaania
  
• n. 5 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja silppuna
• suolaa
  
• pippuria
  

Kastike:

• 3 x 400 g tölkkiä tomaattimurskaa
  
• 2 punasipulia
  
• 2 valkosipulinkynttä
  
• 1 punainen chili
  
• timjamia
  
• rosmariinia
  
• basilikaa
  
• oliiviöljyä
  
• suolaa
  
• pippuria
  

Tee ensin lihapullat. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, mutta jätä tuoretta basilikaa myös kastikkeeseen. Muotoile sopivan kokoisiksi lihapulliksi ja lado pullat uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Valmista sillä välin kastike. Kuullota isossa kasarissa pilkottu punasipuli ja valkosipuli reilussa öljyssä. Lisää sekaan tomaattimurskat ja kaikki mausteet. Anna kastikkeen porista keskilämmöllä ja tarkista maku. Lisää suolaa jos tarpeen. Jätä kastike hautumaan mieluusti ilman kantta tai kansi raollaan niin että se porisee kevyesti. Kun lihapullat ovat valmiita, nostele ne kastikkeen sekaan. Anna lihapullakastikkeen muhia miedolla lämmöllä sen aikaa kun keität pastan. Raasta annosten päälle reilusti parmesaania!

Viime syksy oli tosi suppilovahverorikas ja kukaan joka kävi sienimetsällä (tai jolla on sienimetsällä käyviä sukulaisia :) varmasti sai ison saaliin. Meidänkin kaapistamme ja pakastimestamme löytyy reilusti suppilovahveroita ja päätimme testata niitä pizzassa. Harvoin näkee missään suppilovahveropizzaohjetta, mutta kun ne kerran käyvät hyvin suolaisiin piirakoihin, miksipä eivät kävisi pizzaankin. Totesimme tämän todeksi maistettuamme pizzaa, siitä tuli oikein hyvää.

Pohja:

• 0,5 dl oliiviöljyä
  
• 1 dl lämmintä vettä
  
• 3 dl jauhoja
  
• puolikas pussi kuivahiivaa
  

Täyte:

• 1 prk tomaattipyrettä
  
• luumutomaatteja tai vastaavia
  
• paketillinen prosciuttoa
  
• reilu kourallinen suppilovahveroita
  
• kaksi palleroa mozzarellaa
  
• kalamataoliiveja
  

Sekoita kulhossa pohjan ainekset ja vaivaa kunnolla vartin verran. Jätä nousemaan n. 20 minuutiksi.

Kaulitse sitten pohja ja levitä sille tomaattipyre tai tomaattikastike. Levitä pohjan päälle kinkkusiivut. Levitä päälle oliivit, pilkotut tomaatit ja suppilovahverot. Pilko juustot sopivan kokoisiksi paloiksi ja levitä päälimmäiseksi. Pizza uuniin 250 asteeseen noin 10-15 minuutiksi ja sitten herkuttelua.

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt hetkinen, no mutta ei hätää, taas on reseptejä odottamassa postausta. Tässä ensimmäinen jonka nappasimme Trendistä. Pasta saattaa kuulostaa hieman oudolta ja näyttää kuvassa hieman mitäänsanomattomalta, mutta voimme lohduttaa että se oli oikeastikin hieman outoa ja näytti myös hieman mitäänsanomattomalta ruudun tällä puolen. Emme ole tottuneet yhdistämään kookosmaitoa, hedelmää ja pastaa, mutta kaikkea pitää kokeilla, sanotaan (sanonta myös määrittelee poikkeukset, mutta ei niistä nyt enempää). Ohjeesta tuli neljä annosta.

Nokkelimmat teistä kenties huomasivat, että blogimme ulkoasu on muuttunut! Kiitos tästä kuuluu webmasterillemme ja graafiselle suunnittelijallemme, Tuomaalle! Olennaisin osa ulkoasupäivityksessämme oli se, että saamme nyt hieman suurempia kuvia, mikä on mukavaa.

• 1 pkt tofua
  
• 1 sipuli
  
• 2 valkosipulinkynttä
  
• 1 omena
  
• 1 tkl ananaspaloja
  
• 1 tkl kookosmaitoa
  
• puolikas kasvisliemikuutio
  
• currya
  
• seesamiöljyä
  

Kuori omena, poista siitä siemenkota ja pilko paloiksi samaan kulhoon ananaspalojen kanssa. Näin omena ei tummu. Kuori ja pilko sipuli ja kuullota se seesamiöljyssä. Pilko myös valkosipuli ja lisää kuullottumaan sipulin kanssa. Kuutioi tofu.

Lisää currya maun mukaan ja puolikas kasvisliemikuutio. Kun sipuli on pehmeää, lisää hedelmät ja tofukuutiot ja sekoita varovasti. Lisää sekaan kookosmaito ja kiehauta kastike. Tarjoile pastan kanssa.

Iloista Joulua kaikille! Jouluaattona herkuttelimme illallisen jälkeen marjaisella tiramisulla, jonka reseptin Tuulin äiti oli bongannut Anna-lehdestä. Tämä marjainen versio on hauska muunnelma perinteisestä tiramisu-reseptistä. Vaikka muutoksia oli tosi paljon, säilyi maussa silti alkuperäisen tiramisun tunnelma. Annos oli samanaikaisesti tuhti, mutta raikas. Ohjeesta tulee noin kuusi annosta ellei enemmänkin, tarjoiluastioiden koosta riippuen.

• 250 g mascarpone-juustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 3/4 dl sokeria
• 4 keltuaista
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 dl marjasosetta (laitoimme itse vadelmaa, myös punaherukat tai ehkä mansikatkin sopisivat varmasti hyvin)
• 8 savoiardi- eli kissankielikeksiä
• 2 dl mehua, meillä oli appelsiinista neljän hedelmän mehua
• 4 rkl likööriä (vaikkapa jotain marjaista tai hedelmäistä, itse laitoimme Cointreauta)
  
• koristeeksi pakastemarjoja

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon mascarpone. Vatkaa erillisessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri, ja lisää mascarpone-kermaseokseen. Lisää joukkoon myös marjasose ja sekoita tasaiseksi. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kaada laakeahkolle lautaselle mehu ja likööri ja sekoita. Puolita savoiardi-keksit ja kostuta mehussa molemmin puolin. Keksit saavat olla mehussa jonkin aikaa, kannattaa tunnustella sormin milloin ne alkavat pehmetä. Keksien ei tarvitse tulla aivan löllöiksi, mutta älä jätä niitä myöskään koviksi.

Kokoa tiramisu annosmaljoihin: laita pohjalle kaksi keksinpuolikasta, päälle pari ruokalusikallista mascarpone-marjatäytettä (niin, että keksit peittyvät juuri ja juuri), jälleen pari keksinpuolikasta ja täytettä, kunnes malja on täynnä. Anna jähmettyä jääkaapissa pari tuntia ja koristele ennen tarjoilua pakastemarjoilla.

Tämä salaatti on todella yksinkertainen, mutta erinomaisen makuinen. Kokkailtiin tänä eräänä iltana Emman kanssa ja seuraavana päivänä oli pakko tehdä kotonakin kun jäi vielä himo tuohon suolaisen halloumin ja makean melonin yhdistelmään.

• 1 pkt halloumia
  
• 1/2 - 1 verkko-, hunaja- tai cantaloupe-meloni
  
• 1 rucola-ruukku
  
• 1 salaattiruukku (jäävuori- tai lehti-)
  
• oliiviöljyä, viinietikkaa, suolaa ja pippuria tarjoiluun
  

Huuhtele halloumi ja pilko kuutioiksi. Ruskista kuivalla paistinpannulla.

Kuutioi meloni.

Asettele lautaselle ensin lehtisalaattia, sitten rucolaa ja lopuksi pinnalle melonia ja halloumia. Mausta oliiviöljyllä, viinietikalla, suolalla ja pippurilla.

Ja japanilaisella teemalla jatketaan...

Tämä annos sai suoraan innoituksensa edellisessä postauksessa mainitun Hoshito-ravintolan lohiannoksesta. Lohta ei sattunut olemaan kotona, joten korvasin sen tällä kertaa soijapaloilla (jotka muuten toimivat tässä ihan yllättävän hyvin!). Sen verran hyvää tuli, että eiköhän tätä vielä kalallakin kokkailla. Hoshitossa käytettiin hauskasti japanilaisten makujen seassa kotoisia suppilovahveroita ja maut toimivat yhteen niin hyvin, että oli pakko itsekin kokeilla.

Valmistuksessa on tärkeää pitää pannu koko ajan kuumana ja suorittaa paistovaiheet nopeasti, jotta esimerkiksi kiinankaali jää hieman rapsakaksi.

Ruoka on melko suolainen ja sen takia seurana on hyvä tarjota neutraalia valkoista riisiä makua tasapainottamaan.

• kourallinen soijapaloja
• kuivattuja suppilovahveroita
• seesaminsiemeniä
• seesaminsiemenöljyä
• soijakastiketta
• kalakastiketta
• 1 sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• n. 10 cm pala kiinankaalia

Liota soijapaloja kiehuvassa vedessä 10 minuuttia. Puristele kuiviksi (kaada sekaan ensin kylmää vettä, jottet polta itseäsi) ja mausta soija- ja kalakastikkeella ja seesaminsiemenöljyllä. Anna marinoitua kulhossa puolisen tuntia silloin tällöin käännellen. Tee sillä välin muut valmistelut.

Kaada suppilovahveroiden päälle kulhoon tilkka kiehuvaa vettä ja anna turvota.

Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Pilko kiinankaali.

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat saada väriä. Kaada kulhoon.

Paista marinoituneita soijapaloja kuumalla pannulla kunnes ne alkavat ruskistua (HUOM! Jos teet ruuan lohesta, paista sitä vain ihan lopuksi hetkinen, sitä ei tarvitse esiruskistaa!). Siirrä sivuun.

Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki pannulla. Lisää joukkoon kiinankaali ja suppilovahverot ja paistele hetki.

Lisää lopuksi joukkoon soijapalat ja seesaminsiemenet ja mausta vielä soija- ja kalakastikkeella ja seesaminsiemenöljyllä.

Tarjoa valkoisen (mieluusti hieman puuroutuvan) riisin kanssa.

Meille on jäänyt päälle innostus japanilaiseen ruokaan, kenties Joannalla ja Mikolla vietetystä sushi-illasta tai ehkäpä ihanasta uudesta lähiravintolastamme Hoshitosta. Tai sitten Ruokala lokista, mainiosta japanilais-suomalaisesta elokuvasta. Joka tapauksessa ilmojen viilentyessä oli vaan ihan pakko saada miso ramenia, miso-tahnalla maustettua nuudelikeittoa. Tämä on nuudeleiden ja muiden ainesten ansiosta ruokaisampi kuin tavallinen misokeitto, mutta maistuu kuitenkin hyvin samantapaiselta. Täytteeksi voi halutessaan laittaa vähän mitä tahansa: katkarapuja, keitettyä munaa, lihaa, kalaa...

• 4 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 kuivattu chili
• 2 l vettä
• 60 g misotahnaa
• 1/2 kasvisliemikuutio
• 1/2 dl soijakastiketta
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä
• 2 rkl kalakastiketta
• 2 pkt ramen-nuudeleita
• 1 porkkana
• herkkusieniä
• kiinankaalia
• 1 pkt maustamatonta tofua
  

Pilko porkkana, herkkusienet, kiinankaali ja tofu valmiiksi odottamaan.

Silppua inkivääri, valkosipuli ja chili pieneksi ja kuullota tilkassa öljyä kattilan pohjalla.

Kaada kattilaan vesi, misotahna, liemikuutio, soijakastike, seesaminsiemenöljy ja kalakastike. Anna kiehahtaa.

Lisää nuudelit, porkkanat, tofu, herkkusienet ja kiinankaali kiehuvaan keittoon tässä järjestyksessä vuorotellen pitäen ainesten välissä taukoa n. puoli minuuttia.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soija- tai kalakastiketta tai seesaminsiemenöljyä.

Laitilan wirwoitusjuomatehdas tekee kyllä hyviä oluita. Oma suosikkini lähialepasta on tottakai Kukko pils, ja isommasta S-marketista saa myös Alea, joka sekin on varsin hyvää. Alkosta bongasin tämän Laitilan Kievari Savurukiin. Pullo on puolilitrainen ja 5,3% alkoholia. Etiketin tietojen mukaan EBU 30 ja EBC 60.

Aluksi muodostui vaatimaton vaalea vaahto joka katosi nopeasti.

Tuoksussa erottuu savuoluiden tapaan heti savukinkkua ja maltaisuutta. Savukinkun tuoksu toi heti mieleen Aecht Schlenkerla Urbockin, savuoluet ovat selvästi samantyylisiä.

Maku on myös savuinen ja savukinkku maistuu. Lisäksi kevyen makeahko maltaisuus ja keskitasoinen humalointi maistuvat kivasti. Olut on verrattain kevyt, esimerkiksi tuo mainittu Schlenkerlan Urbock on ryhdikkäämpi mutta tämä Savuruis on vallan maistuva olut sekin.

Suosittelen savuoluiden ystäville! Jos taas savusta ei pidä, parempi kiertää kaukaa.

Nögne Ö on yksi suosikkipanimoitani, joten tottakai oli pakko testata panimon tämän vuoden jouluolut. Kyseinen olut on puolilitrainen ja 6,5% alkoholia ja suositellaan nautittavaksi kymmenasteisena.

Nopeasti ilmestynyt vaahto oli valkoinen ja se katosi myös hyvin rivakasti. Olut oli väriltään hyvin tumma, lähes mustahko.

Tuoksu oli voimakkaan joulumausteinen ja -yrttinen. Myös maltaisuus oli hyvin aistittavissa.

Maussa erottui selvimmin kevyen makeahko maltaisuus ja joulumausteisuus. Myös kohtuullisen voimakas humalointi jää pyörimään kielelle, mikä toki on plussaa. Jännä yrttisyys erottuu myös mausteisuuden lisäksi. Hauskan makuinen erottuva olut.

Hyvä olut kyllä, mukavasti erottuu mausteisuus ja tätä taidan ostaa toisenkin pullon jahka aikaa löydän!

Joulukuu lähenee, joten täytyy aloittaa kauden jouluoluiden tarkastelu. Tänään hamstrasin kolme kappaletta Alkosta, ja näistä ensimmäinen on Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon Winter porter.

Vaahtoa muodostui hitusen ja se katosi kohtalaisen nopeasti.

Tuoksu on yllättävän mieto ja siitä on havaittavissa maltaisuutta ja himpun verran kahvia. Myös vähän savuisaa lakritsia.

Savuinen lakritsi myös maistuu maussa ensimmäisenä. Humalointi on keskitasoista ja jää pyörimään kielen päälle pidemmäksi aikaa. Olut myös maistuu varsin makean maltaiselle ja kahvikin erottuu joukosta.

Varsin hyvä portteri Stallhagenilta, voisin ostaa toistekin.

Ranskassa hurahdimme molemmat macaroneihin, noihin manteli-marenkisiin suussasulaviin herkkupaloihin. Heti omaan keittiöön palattuani päätin pyöräyttää parit omat täytekeksit herkuteltavaksi. Se ei ollut kuitenkaan ihan helppoa ja ensimmäinen kerta meni vähän pipariksi (kuva lopputuloksesta kevennyksenä ohjeen jälkeen). Macaroneja voi leipoa kahdella tavalla: Vaikeammassa marenkivaahdon sekaan vatkataan siirapiksi keitetty sokeri ja helpommassa sokeri kidemuodossa. Ensimmäisellä kerralla yritin tietenkin tuota vaikeampaa tapaa ja koko keittiön sottaamisen lisäksi onnistuin saamaan aikaiseksi vain jättiläismäisiksi tahnalevyiksi muotoutuneita (hyvänmakuisia kylläkin) macaroneja. Osansa saattoi kyllä olla myös nestemäisen väriaineen käytöllä: kaadoin sekaan puoli pullollista ja sain silti aikaiseksi vain hyvin hailakan sävyisiä keksejä. Tällä kertaa ostin jauhemaisia värejä ja lopputuloksesta tuli sekä kiinteämpi että kivemman värinen.

Macaroneihin voi laittaa täytteeksi vaikka mitä: erilaisia hilloja, tuorejuustoa, suklaata, toffeeta, tuoreita marjoja, jäätelöä ja suolaisiakin täytteitä (tosin täytteen mukaan perusohjetta voi joutua vähän muokkaamaan). Itselläni oli näin ensialkuun tavoitteena saada aikaiseksi vain nättejä ja hyviä keksejä, joten tällä kertaa täytteenä toimi hitusen tylsästi (mutta herkullisesti) pelkkä Nutella. Nutellasta puheenollen, nauroin vielä kesällä ranskalaisten Nutella-innostukselle kun marketissa n. 2 metriä hyllystä oli varattu pelkille erikokoisille Nutella-pöniköille. Mutta se viimeksi nauraa ja niin edespäin, tätä nykyä meillä syödään joka viikonloppu Nutella-täytteisiä croisanteja ja senkin lisäksi Nutellaa voisi silloin tällöin syödä vaikka suoraan purkista... Huolestuttavia Ranskan sivuoireita havaittavissa siis! Mutta kunhan saan taas leivottua näitä macaroneja, keksin toivottavasti jotain mielikuvituksekkaampaa täytettä ja kerron siitä teillekin. Sitä ennen voitte pyöräyttää kotikeittiössä parit satsit tällä ohjeella:

• 80 g mantelijauhetta
  
• 2 dl tomusokeria
  
• 1,5 dl sokeria
  
• 3 kananmunan valkuaista
  
• jauhemaista elintarvikeväriä
  

Siivilöi mantelijauhe ja tomusokeri kuivaan kulhoon ja sekoita.

Erottele valkuaiset niin ettei joukkoon pääse tippaakaan keltuaista ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Ripottele joukkoon sokeri ja kääntele sekaisin. Vatkaa vielä n. 5 minuuttia (sähkövatkaimella, käsin saattaa vaatia pidemmän aikaa), kunnes vaahto muuttuu kovaksi ja kiiltäväksi marengiksi.

Kääntele marengin joukkoon manteli-tomusokeriseos ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Voit tässä vaiheessa jakaa taikinan kahteen eri kulhoon jos haluat eri värisiä macaroneja.

Värjää taikina elintarvikevärillä. Kirkkaaseen väriin puoleen taikinaan tarvitaan n. 1/2 tl värijauhetta. Elintarvikeväriä kannattaa siis mieluummin laittaa aluksi vain hitusen ja katsoa miten taikinan väri alkaa kehittymään.

Nostele taikinaa leivinpaperilla vuoratulle pellille n. 1 teelusikallinen per keksi. Jos taikinan koostumus on sopiva, keksien ei pitäisi paljoa levitä tässä vaiheessa eikä myöskään uunissa. Anna leivosten odottaa 10 minuuttia ennen uuniin laittoa, jotta pinnalle muodostuu ohut kuori.

Paista 175-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna leivosten jäähtyä hetki uunista oton jälkeen ja irrota sitten varovasti lastalla leivinpaperista ja siirrä lautaselle. (Alla olevasta kuvasta muuten huomaa hyvin, että eri väriaineet saattavat käyttäytyä taikinassa eri tavoin, tässä punaiset macaronit ovat tosi tasaisia kun taas vihreät ovat halkeilleet melko paljon.)

Täyttämättömät macaron-pohjat säilyvät monta päivää jääkaapissa ja ne kannattaakin täyttää vasta juuri ennen tarjoilua etteivät ne ehdi kostua liikaa.

Ja sitten vaan herkuttelemaan!

Tässä vielä ensikokeiluni macaronien maailmaan... Hitusen erinäköisiä tuli silloin :D

Tämä resepti bongattiin Gurmeesta. Marinadi oli kyllä tosi hyvää, sama marinadi käy varmasti moneen muuhunkin ruokaan. Alkuperäisen ohjeen neuvoista piittaamatta paistoimme papupaistoksemme pakastepavuista, sillä tuoreita papuja ei tähän aikaan vuodesta kovin helposti saa, ainoat kaupan tuoreet pavut olivat kaukaa Afrikasta ja näyttivät vähän elähtäneiltä. Wasabi-limekastike oli ihan ookoo, mutta sopisi ehkä paremmin johonkin toiseen ruokaan. Tätä lohta kyllä tehdään toistekin, tuli oikein hyvää! Ei voi mennä pieleen, kun käyttää marinadina teriyakikastiketta, olemme tämän ehtineet toteamaan. Ohjeesta piisaa tavaraa kahdelle.

Lohi ja marinadi:

• n. 500 g lohifilettä
  
• 0,8 dl soijakastiketta
  
• 0,2 dl sitruunamehua
  
• puolikkaan limen puristettu mehu
  
• 0,4 dl teriyakikastiketta
  
• 0,4 dl seesaminsiemenöljyä
  
• 3 rkl sokeria
  
• 2 rkl seesaminsiemeniä
  
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä
  

Papu-siitakesienipaistos:

• 1 pussi pitkiä ohuita pakastepapuja
  
• 1 pkt siitakesieniä (100 g)
  
• suolaa
  
• pippuria
  
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä
  

Wasabi-limekastike:

• 1 reilu tl wasabia
  
• puolikas lime puristettuna
  

Aloita marinadin teolla. Sekoita kulhossa soijakastike, teriyaki, sitruuna- ja limemehu, seesaminsiemenöljy ja sokeri. Leikkaa lohifile annospaloiksi ja leikkaa terävällä veitsellä nahka irti. Laita lohipalat marinoitumaan kulhoon ja anna marinoitua jääkaapissa pari tuntia, voit pitää myös yön yli halutessasi. Meille piisasi kahden tunnin marinointi, sillä akuutti nälkä uhkasi. Sekoittele ja kääntele lohipaloja silloin tällöin.

Valmista sitten wasabi-limekastike (jos tahdot sitä kokeilla, tosiaan mielestämme se ehkä sopii paremmin jonkun muun ruoan kanssa). Sekoita valmiiksi ainekset pienessä kulhossa ja pidä sivussa, kunnes ruoka valmista.

Paahda kuivalla paistinpannulla kuumalla lämmöllä 2 rkl seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat väriä, mutta älä polta niitä. Siirrä seesaminsiemenet sitten sivuun odottamaan.

Keitä papuja seitsemisen minuuttia kiehuvassa vedessä ja valuta. Huuhtele pavut kylmällä vedellä. Putsaa ja pilko sieniä hieman pienemmiksi. Kuumenna kattilassa 2 rkl seesaminsiemenöljyä ja paista sieniä muutama minuutti. Lisää sekaan suola ja pippuri. Lisää sitten pavut ja paista muutama minuutti.

Nosta lohipalat marinadista ja taputtele kuivaksi. Lisää paistinpannuun 2 rkl seesaminsiemenöljyä ja paista lohipaloja molemmin puolin muutama minuutti, fileiden paksuudesta riippuen. Ei haittaa, jos lohi jää hieman punertavaksi sisältä. Ripottele valmiiden fileiden päälle seesaminsiemenet ja tarjoile papu-siitakesienipaistoksen kera ja pistä parempiin suihin.

Muutama vuosi sitten Tuulin työyksikössä vietettiin pikkujouluja vähän erilaisella tavalla. Teemana oli työkaveri/ruokaekspertti Harrin suunnittelema brasilialaisen ruuan ilta. Kaikki kokkailivat töiden lomassa enemmän tai vähemmän koko päivän ja illalla kokoonnuttiin koristeltuun pikkujoulusaliin herkuttelemaan antimilla. Voisin sanoa, että tuo oli yksi kivoimmista virkistysjutuista, mitä töissä on tämän kolmen vuoden aikana tehty. Olen varmaan aiemminkin hehkuttanut tätä, mutta yhdessä kokkaaminen ja syöminen on kyllä vaan parasta (terkkuja yläasteen opelle, olen selkeästi kehittynyt niistä ajoista kun mun köksännumero oli kutonen :D)!

Tuolta jäi erityisesti mieleen jälkiruoka pudim (caramela on ilmeisesti se virallinen nimi ja pudim tuttavallisempi kutsumanimi) ja olenkin jo aikoja sitten kinunnut Harrilta vähän 20 henkeä pienemmän annoksen ohjeen. Jotenkin kokeilu on vaan jäänyt, aina on niin paljon suunniteltuja ruokia jonossa. Nyt Ranskan jälkeen näitä jälkiruokia kuitenkin tekee melko usein mieli ja niin kondensoidun maidon himo ajoi keittiöön...

Paahtovanukkaat olivat juuri niin hyviä kuin olin muistellutkin, tosin aika paljon makeampia. En tiedä oikein miten tuota makeutta voisi seuraavalla kerralla hitusen vähentää, ehkäpä sokeroidun kondensoidun maidon voisi vaihtaa sokeroimattomaan ja lisätä vain itse joukkoon sokeria? Tai sitten ensi kerralla tehdään vain hitusen pienempiä annoksia kuin nyt, maku on nimittäin joka tapauksessa herkullinen. Ohjeesta tulee virallisesti neljä annosta, mutta vaikkapa pienempiin kahvikuppeihin tehtynä voisi kokeilla kuuttakin annosta.

Tekeminen oli upeaan ulkonäköön nähden todella helppoa. Ainoa riskaabeli vaihe oli kiehuvalla vedellä täytetyn uunipellin saattaminen uuniin ja pois. Olin jo ehtinyt täyttää tuon pellin kunnes Antto vihjasi, että sen olisi voinut täyttää vasta siellä uunissakin... Ups! Pellistä tuli nimittäin melko painava täytön jälkeen. Vanukkaiden kypsentymisen jälkeen jätettiin pelti vesineen uuniin jäähtymään, tosin se kannattaa muistaa ottaa pois heti jäähtymisen jälkeen, jottei uuni ala ruostumaan kosteuden vaikutuksesta.

No niin, mutta selittelyt sikseen. Tässä ohjetta, meillä tehdään tätä ehdottomasti uudestaankin, mutta tosissaan tuo makeus kannattaa muistaa.

• 2 munaa
  
• 1 prk sokeroitua kondensoitua maitoa (saa tavallisista hyvinvarustelluista supermarketeista tai sitten etnisistä kaupoista)
  
• 2,5 dl maitoa
  
• 3/4 tl vaniljasokeria
  
• ripaus suolaa
  

Lisäksi vuokien päällystämiseen

• 1/2 dl tummaa siirappia

Laita ihan aluksi käyttämäsi vanukasvuuat jääkaappiin tai pakkaseen viilentymään. Niihin sivellään myöhemmin siirappia ja tuo vaihe on huomattavasti helpompaa jos vuuat ovat kylmiä. Laita lisäksi uuni lämpenemään 170 asteeseen.

Vaahdota munat ja sekoita joukkoon kondensoitu maito, maito, vaniljasokeri (tämän jättäisin kyllä ehkä pois tai laittaisin tilalle vaniljauutetta tai -tankoa lisämakeuden välttämiseksi) ja suola.

Ota jäähtyneet vuuat kaapista ja sivele pohjalle ja reunoille siirappia kuvan osoittamalla tavalla.

Kaada vanukasmassa vuokiin.

Valmista vesihaude. Tämä osio ei onnitunut meiltä parhaimmalla tavalla. Seuraavalla kerralla teemme ehkäpä näin: Laita sopiva alusta (esim. syvä uunipelti) vanukasvuokineen uuniin ja kaada vuokien väliin kiehuvaa vettä n. parin sentin kerrokseksi.

Kypsennä uunissa 170 asteessa noin 20 minuuttia. Vähennä sitten lämpöä 130 asteeseen. Kypsennä, kunnes pinnalle ei tule nestettä vanukasta kevyesti painettaessa. Voit myös työntää terävän veitsen vanukkaaseen. Vanukas on kypsää, jos veitsi pysyy puhtaana. Kypsä vanukas on pinnaltaan ruskea.

Ota kypsät vanukkaat uunista ja jäähdytä jääkaapissa tai pakkasessa lähelle nollaa (älä kuitenkaan jäädytä!).

Kumoa lautasille juuri ennen tarjoilua. Tämän pitäisi onnistua ilman apuvälineitä, mutta voit myös päästää hieman ilmaa reunan väliin terävän veitsen avulla jos vanukas ei näytä tulevan ulos.

Tämän salaatin tapauksessa oli jälleen tavallinen tilanne: jää- ja kuivakaapeista löytyi vaikka mitä ja varastoja teki mieli vähän tyhjennellä ennen uuden ostamista. Välikommenttina pitää sanoa, että meillä tulee usein ostettua ruokaa kaappeihin liikaa ja sitten sitä menee pilallekin harmillisen paljon. Jotenkin tuntuu inhottavalta olla aina heittämässä roskiin ruokaa, jonka olisi voinut hyvin käyttää jos olisi tajunnut aiemmin... Onko muilla samaa tilannetta tai  ehdotuksia parempiin ruuankäyttötapoihin? Kun kuitenkin haluaa kokeilla erilaisia ruokia eikä syödä samaa ruokaa koko viikkoa. Tällä hetkellä oma ratkaisumme on kerätä kaikenlaisia yhteensopivia aineksia pöydälle ja kehittää niiden ympärille joko munakas, salaatti tai pasta.

Olemme kokeilleet soijapaloja, noita kasvisliemessä turvotettavia proteiinisia pötkylöitä, vaikka minkälaisissa ruuissa. Joissakin ne toimivat loistavasti (esim. ikuinen suosikkimme Soija limonello) ja joissakin, varsinkin työpaikkaruokaloiden kehitelmissä, vähän vähemmän loistavasti. Yleistyksenä niiden maku tuntuu ainakin omasta mielestä sopivan huomattavasti paremmin kerma- kuin vaikkapa tomaattipohjaisiin ruokiin. Soijasuikaleita kuulee usein parjattavan, mutta silloin tällöin ja oikein käytettyinä niistä saa mielestämme oikein hyvän proteiiniosuuden ja maun ruokiin. Kuitenkin niiden käyttö salaatissa epäilytti kovasti, koska olemme aina aiemmin piilottaneet ne erilaisiin kastikkeisiin. Salaatissa olemme käyttäneet enemmän marinoitua tofua, jonka voi vain pilkkoa ja paistella ja heittää sekaan. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti, sillä ainakin perunoiden kanssa curryllä maustettuina soijapalat maistuivat tosi hyviltä! Antto kehui ruokaa "parhaaksi perunasalaatiksi aikoihin". Tosin en tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua... Teenkö kenties vähän liikaa perunasalaatteja :D? Nimimerkillä Tyttö, jota työkaveri kutsuu perunasalaattien kuningattareksi...

Soijasuikaleet:

• kourallinen soijasuikaleita
• 1/2 kasvisliemikuutio
• n. 3 dl kiehuvaa vettä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 tl currya

Lisäksi salaattiin:

• n. 10 pientä perunaa (tai 5 isoa) keitettyinä
• 2 keitettyä kananmunaa
• 1 ruukkusalaatti
• oliiveja
• pari aurinkokuivattua tomaattia suikaloituina
• auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä
• 2 kirpsakkaa pientä omenaa pilkottuna
  
• ... tai mitä vaan kaapeistasi löytyykään!

Kastikkeeksi:

• 1 tl Dijon-sinappia
  
• 2 tl balsamiviinietikkaa
  
• 1/2 dl oliiviöljyä
  

Laita aluksi perunat ja kananmunat keittymään, jotta ne ehtivät hieman viilentyä ennen salaatin sekaan heittoa. Myös aiemmin keitetyt käyvät mainiosti. Pilko kypsinä paloiksi ja laita salaattikulhoon.

Laita kourallinen soijasuikaleita kulhoon ja murentele sekaan kasvisliemikuutio (ei sillä niin väliä vaikkei se täydellisesti murene). Kaada sitten päälle vedenkeittimestä tai kattilasta kiehuvaa vettä niin, että soijasuikaleet juuri ja juuri peittyvät. Sekoittele, jotta kasvisliemikuutio liukenee. Jätä hetkeksi suikaleet turpoamaan ja sekoittele välillä. Silppua sillä välin sipuli ja valkosipuli ja kuullota pannulla viitisen minuuttia. Lisää sitten joukkoon soijasuikaleet liemineen ja paistele kunnes neste on haihtunut ja suikaleet alkavat hieman ruskistua. Mausta currylla ja kaada perunoiden ja kananmunien joukkoon.

Heitä sekaan revitty ruukkusalaatti, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, siemenet (halutessasi voi paahtaa näitä hetken pannulla ensin), omena ja muut kaapissa lojuvat sopivat ainekset.

Sekoita kastikken ainekset keskenään ja sekoita salaatin kanssa niin, että se maustuu kunnolla.

Tätä herkkua loihdittiin jokin aika takaperin. Piti saada pitkästä aikaa lohta pöytään ja reseptejä kaivellessa vastaan tuli useampi linkki jossa puhuttiin pestolohesta. Kaapistakin sattui löytymään sopivasti pestoa ja grana padanoa, joten aineksetkin olivat lähes kasassa. Tarjosimme lohen tilli-kermaviilikastikkeen, keitettyjen perunoiden, salaatin ja valkoviinilasillisen kera ja aijai, kylläpä maistui! Tätä lohta tulemme tekemään toistekin!

• n. 250 g lohifilettä per syöjä
  
• vihreää pestoa
  
• raastettua grana padanoa tai parmesaania
  
• 1 sitruuna
  
• 1 prk kermaviiliä
  
• 1 nippu tilliä
  
• mustapippuria
  
• sitruunamehua loraus
  
• 2 tl dijonsinappia
  

Purista lohen päälle ensimmäiseksi hitusen sitruunamehua. Sitten levitä reilusti pestoa lohen päälle. Raasta päälle parmesaania tai vastaavaa reilusti. Uunita 200 asteessa puolisen tuntia.

Kun lohi on uunissa, sekoita kastike. Lisää kermaviiliin dijonsinappi, mustapippuri, silputtua tilliä sopivasti ja loraus sitruunamehua.

Tarjoile vaikka perunoiden, salaatin ja valkoviinin kera!