Tämäkin resepti löytyi kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Tämä itse asiassa tehtiin jo pari viikkoa sitten, mutta akuutti lorvikatarri on hidastanut ohjeen siirtämistä blogiin, pahoittelemme. Ohjeesta tuli neljä annosta ja varsin maukasta tulikin.

• 600 g naudanpaistia
  
• 3 cm pala tuoretta inkivääriä
  
• 2 sipulia
  
• 4 valkosipulinkynttä
  
• 2 rkl jauhettua korianteria
  
• 2 tl kardemummaa
  
• 3 kuivattua punaista chiliä
  
• 1 tl kanelia
  
• 1 tl minttua
  
• 4 dl vettä
  
• 2 dl ruoanvalmistusjogurttia
  
• sahramia
  
• 50 g mantelijauhetta
  
• 1 dl ruokakermaa
  
• tuoretta korianteria
  
• limelohkoja
  
• mustapippuria
  
• suolaa
  

Pilko sipuli, valkosipuli, inkivääri ja naudanpaisti. Kuullota wokkipannussa öljytilkassa pilkotut sipulit ja inkivääri. Lisää sekaan kaikki mausteet paitsi sahrami. Paista pari minuuttia.

Lisää sitten joukkoon paistipalat ja kääntele, että mausteet tarttuvat kaikkiin paloihin joka puolelta. Lisää sekaan 4 dl vettä ja anna porista miedolla lämmöllä 2-3 tuntia tai kunnes liha on vastustamattoman mureaa.

Lisää sekaan jogurtti, sahrami, mantelijauhe ja kerma ja anna porista vielä viitisen minuuttia. Lopuksi revi päälle tuoretta korianteria ja tarjoile limelohkojen kera!

Kaikki marengilla päällystetty maistuu aina niin paljon herkullisemmalta, niin myös tämä viinimarjainen piirakka. Olen havainnut, että jälkiruuissa puna- ja mustat viinimarjat ovat parhaimmillaan yhdessä: mustat viinimarjat tasoittavat kivasti punaisten kirpsakkuutta ja punaiset taas tekevät lopputuloksesta vähän raikkaamman. Tähän piiraaseen meni melkoinen kasa viinimarjoja pakkasesta. Isosta määrästä pakastettuja marjoja kun tuli sulaessa paljon pienempi määrä. Ja loppuhuomiona vielä, että viime aikoina minua on hitusen ärsyttänyt reseptit, joista jää aina yli keltuaisia tai valkuaisia (koska ei niitä ylimääräisiä tule kuitenkaan koskaan käytettyä). Niinpä tässä korvasin peruspiirakkataikinan yhden kokonaisen munan kahdella keltuaisella, jotka jäivät marenkivaahdosta yli.

Pohja:

• 100 g voita tai margariinia
  
• 1/2 dl sokeria
  
• 3 dl vehnäjauhoja
  
• 2 keltuaista
  

Päälle:

• n. 5 dl sulatettuja pakastemarjoja, joista on valutettu ylimääräiset nesteet pois (pakastettuina ainakin viinimarjojen tapauksessa n. kaksinkertainen määrä)
  
• 3 rkl perunajauhoja
  
• 1/2 dl sokeria
  

Marenki:

• 2 valkuaista (jos sattuu löytymään ylimääräisiä, laita 3 valkuaista ja 1 dl sokeria)
  
• 2/3 dl sokeria
  

Sulata margariini ja sekoita siihen loput pohjan ainekset. Painele piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. Peitä koko komeus reunoja myöten foliolla ja esipaista pohjaa 200 asteessa 15 minuuttia.

Sekoita marjoihin perunajauhot ja sokeri ja levitä esipaistetun pohjan päälle.

Vatkaa marenkia varten valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Tämän jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: sekoita sokeri varovasti valkuaisvaahdon joukkoon lusikalla tai vaihtoehtoisesti vatkaa sokeri valkuaisvaahdon sekaan ja jatka vaahdottamista kunnes hetkellisen lötköytymisen jälkeen vaahto muuttuu jälleen kovaksi.

Nostele marenkivaahto piirakan päälle jättäen kuitenkin marjat reunoilta näkyviin.

Paista piirasta 200 asteessa vielä 10 minuuttia uunin alimmalla tasolla kunnes marenki alkaa hitusen ruskistua, muttei ehdi palaa.

Herkuttele parempiin suihin.

Tämä todella yksinkertainen resepti löytyi kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Ideana oli siis vain lisätä normaaliin leivitysjauhoon sitruunankuorta ja persiljaa. Kalafileistä tuli paljon herkullisemman näköisiä kuin pelkässä jauhossa pyöriteltyinä, joten emmeköhän lisää nuo ainekset ihan tavalliseen leivitysrutiiniimme. Suosittelemme muillekin! Leivitys riittää n. 700 grammalle kalaa.

• 1 pestyn sitruunan kuori raastettuna
  
• 3 rkl hienoksi hakattua persiljaa
  
• 2 rkl vehnäjauhoja
  
• 1 tl suolaa
  
• musta- tai valkopippuria
  

Sekoita kaikki ainekset laakealla lautasella. Pyörittele kalafileet seoksessa ja paista pannulla voissa kypsiksi molemmin puolin.

Tarjoa perunoiden, sitruunalohkojen ja kermaviilikastikkeen kera.

Eräänä päivänä kävimme Tuulin vanhemmilla herkuttelemassa paellalla ja meitä pyydettiin tuomaan mukanamme jokin "helppo ja nopea jälkiruoka". Jonkin aikaa mietittyäni pälkähti mieleen pavlova, vaniljavaahdolla ja hedelmillä päällystetty marenkikakku. Tämä on siitä helppo herkku, että tuon marenkipohjan voi hyvin tehdä etukäteen ja juuri ennen tarjoilua kerman tai vaniljakastikkeen vaahdottaminen ja hedelmien pilkkominen ei vie montaakaan hetkeä. Lisäksi tämä on samalla sekä kevyen oloinen että syntisen makea jälkiruoka ja sopiikin mielestäni hyvin varsin monenlaisten aterioiden päätökseksi. Marenkipohjan resepti on peräisin Pirkan reseptihausta. Tuon ohjeen mukaan kakusta riittäisi kahdeksalle hengelle, mutta meillä tuo kyllä katosi nopeasti parempiin suihin viidestäänkin ja lisääkin olisi mahtunut. Eli ehkä meidän mittapuulla enemmänkin neljän hengen kakku :)

Pohja:

• 4 valkuaista
• 2 dl sokeria
• 1 tl maissi- tai perunajauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl valkoviinietikkaa

Päälle:

• 2 dl vaahdotettavaa vaniljakastiketta tai kuohukermaa (vaniljakastikkeesta tulee vähän kevyempi jälkiruoka, kermavaahdolla saa sen sijaan mitä luultavimmin kauniimman lopputuloksen)
  
• hedelmiä maun mukaan (meillä kiiviä, vadelmia, sharon-hedelmää ja passionhedelmää)

Vatkaa pohjaa varten valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat ainekset. Lisää valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa (jos kallistat kulhoa vaahto ei saa valua yhtään). Sekoita joukkoon lopuksi vielä etikka.

Laita leivinpaperi uunipellille ja piirrä siihen halkaisijaltaan 25-30 cm ympyrä lautasella tai kakkuvuualla. Käännä leivinpaperi ympäri (jos se on jokseenkin läpinäkyvä), jottei väri tartu kakkuun. Nostele marenkivaahto ympyrän sisään ja painele keskusta hieman reunoja matalammaksi.

Paista 125 asteessa 1,5 - 2 tuntia. Anna pohjan jäähtyä. Tarvittaessa se säilyy jopa muutamia päiviä kuivassa ja ilmatiiviissä rasiassa.

Pilko ennen tarjoilua hedelmät ja vaahdota vaniljakastike tai vaniljasokerilla maustettu kerma. Nostele marenkipohjan päälle ja levitä päällimmäiseksi hedelmät.

Blinimainokset ovat houkutelleet meitä ravintoloihin tammikuusta lähtien, mutta emme koskaan lopulta päässeet niitä syömään. Vahinko on kuitenkin nyt korjattu kun saatiin itse kokeiltua näiden tattarilettujen valmistusta kotona. Loistava ohje löytyi Liemessä-blogista. Blinien teko tällä ohjeella pitää aloittaa jo edellisenä iltana juuren teolla, mutta se on sen arvoista, sen verran kuohkea oli lopputulos. Blinien kanssa tarjottiin perinteisesti mätiä oheishärpäkkeineen ja lisäksi sienisalaattia. Sienisalaatin resepti on peräisin Tuulin mummolta.

Blinit neljälle (n. 30 kpl pieniä ohukaispannulla paistettuja blinejä)

Juuri (tee edellisenä iltana tai viimeistään muutamaa tuntia etukäteen nousemaan):

• 2 keltuaista (säästä valkuaiset myöhempään vaiheeseen)
  
• 2,5 dl maitoa
  
• 20 g hiivaa
  
• 2,5 dl vehnäjauhoja
  
• 2 dl tattarijauhoja
  
• 1 rkl voisulaa
  
• 1 tl suolaa
  

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Sekoita joukkoon keltuaiset, vehnä- ja tattarijauhot, voisula ja suola. Jätä nousemaan yön yli jääkaappiin tai vähintään kuudeksi tunniksi huoneenlämpöön.

Kohottamisen jälkeen:

• 2,5 dl maitoa
• 2 valkuaista
  
• voita paistamiseen
  

Lämmitä maito ja sekoita hyvissä ajoin ennen paistamista taikinaan. Sekoita kunnes tasaista. Ota taikina samalla huoneenlämpöön jos se on ollut jääkaapissa.

Juuri ennen paistamista vatkaa valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita taikinaan. Paista blini- tai ohukaispannussa ruskeiksi. Käännä ympäri kun pinnan kuplat ovat puhjenneet. Tarjoa heti mädin, smetanan, tillin ja punasipulisilpun kera.

Meillä oli lisäksi tarjolla myös sienisalaattia:

Sirkan sienisalaatti

• 1 prk (200 g) kermaviiliä
• 1/2 prk (60 g) smetanaa
• 1/2 punasipuli
• 1/2 hapan omena
• 100 g suolattuja haaparouskuja
  
• mustapippuria (ja suolaa)

Silppua punasipuli ja omena hienoksi. Sekoita kulhossa kermaviilin ja smetanan kanssa.

Kiehauta suolasienet kahteen kertaan runsaassa puhtaassa vedessä, jotta niistä irtoaa liika suola. Valuta ja pilko sienet ja lisää salaattiin.

Mausta mustapippurilla.

Laita jääkaapiin maustumaan yön yli tai vähintään pariksi tunniksi. Tarkista maku ennen tarjoilua ja lisää vielä tarvittaessa mustapippuria tai suolaa.

Tämäkin ohje bongattiin keittokirjasta Wok - 365 vastustamatonta ohjetta. Teki mieli pitkästä aikaa jotain nuudelisapuskaa ja tämä täytti tehtävän mallikkaasti. Saimme lisäksi vihdoin käytettyä pari kuukautta sitten etnokaupasta hamstraamamme pakastetut friteeratut tofupalat! Korvasimme alkuperäisen ohjeen malesialaisen currytahnan massaman-currytahnalla kun emme parempaa löytäneet, eli ei tätä ruokaa kyllä ihan rehellisesti malesialaiseksi voisi väittää. Väitämme silti, koska se kuulostaa paremmalta! Massaman-nuudelit tuovat ihan erilaisen mielikuvan, massaman-curryssahan on aina mm. perunaakin, jota tässä ei ole. Ruoka on sitten maukkaampaa seuraavana päivänä, kun tofupalat ovat imeneet itseensä vähän enemmän makuja. Ohjeesta tuli kuusi annosta.

• 250 g munanuudeleita
  
• 2 rkl seesamiöljyä
  
• 2 sipulia
  
• 2 valkosipulia
  
• 1 punainen paprika
  
• 2 tuoretta tai kuivattua chiliä
  
• 1 iso kesäkurpitsa
  
• puolikas kiinankaali
  
• 3 rkl malesialaista currytahnaa (tai sopivaa korviketta)
  
• 3 dl kookosmaitoa
  
• 2,5 dl kasvislientä
  
• 2 rkl soijakastiketta
  
• 1 purjo
  
• 1 prk mung-pavun ituja
  
• 175 g rapeiksi friteerattuja tofupaloja
  

Kypsennä nuudelit ja valuta ne kylmällä vedellä ja siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipuli, paprika, kesäkurpitsa, valkosipulit, kiinankaali, purjo ja chilit sopiviksi paloiksi. Kuumenna wokki ja lisää öljy. Paista sipulia muutama minuutti. Lisää sitten joukkoon loput pilkotut kasvikset. Paista sekoitellen viitisen minuuttia.

Sekoita wokkiin currytahna ja paista pari minuuttia. Sekoita huolella, jotta kaikki kasvikset maustuvat. Lisää sekaan kookosmaito ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista keskilämmöllä kymmenisen minuuttia.

Kuumenna friteeratut tofupalat (tai friteeraa itse) paistamalla pannulla ja siirrä sivuun odottamaan hetkeksi.

Lisää sitten wokin joukkoon nuudelit. Sekoita koko sotku perusteellisesti sekaisin ja kuumenna. Lisää aivan lopuksi joukkoon idut ja tofupalat. Tarjoile!

Teimme taannoin tätä kiinalaisklassikkoa. Sichuanilaisissa ruuissa on eräs jännä ainesosa nimeltään sichuaninpippuri. Se ei varsinaisesti ole sukua pippureille eikä chilille. Jos ruoka on voimakkaasti maustettu sichuaninpippurilla, tulee sellainen jännä efekti että kieli muuttuu hieman tunnottomaksi. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta meistä tuo on oikeastaan aika hauska vaikutus! Tämä ohje bongattiin keittokirjasta Wok - 365 vastustamatonta ohjetta. Muokkasimme hieman alkuperäistä reseptiä lisäämällä joukkoon enemmän kasviksia, jotta syötävää tuli enemmän. Originaaliohjeessa kun kanan lisäksi ruokaan oikeastaan meni vain maustekastikkeet ja yksi paprika. Syötävää ohjeesta tuli neljä annosta.

• 600 g maustamattomia broilerin rintafileitä
  
• 2 valkosipulinkynttä
  
• 2 kuivattua tai tuoretta chiliä
  
• 1 punainen ja 1 keltainen paprika
  
• 1 pss pakastepapuja
  
• 1 munanvalkuainen
  
• 1 rkl soijakastiketta
  
• 3 rkl seesaminsiemenöljyä
  
• 2 rkl riisiviiniä tai kuivaa sherryä (me käytimme lorauksen konjakkia kun sitä nyt sattui olemaan ja noita ei, toimi varsin hyvin)
  
• tuoretta korianteria
  

Kastike:

• 2 rkl soijakastiketta
  
• 1 tl sokeria
  
• 2 tl sichuaninpippureita
  
• 2 rkl vettä
  
• 2 tl riisiviiniä (konjakkia)
  
• 1 tl etikkaa
  

Valmista ensin kastike jotta se ehtii maustua. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Sichuaninpippurit, jos käytät kokonaisia, kannattaa jauhaa morttelissa pieneksi. Jätä kastike maustumaan.

Sekoita munanvalkuainen ja soijakastike kulhossa. Pilko rintafileet  2 cm:n kuutioiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Sekoittele, jotta kaikki palat maustuvat. Pilko paprikat sopiviksi paloiksi ja hienonna valkosipuli ja chili, jos käytät tuoretta.

Kuumenna wokkipannu. Lisää 2 rkl seesamiöljyä. Kaada ensin puolet kanoista ja marinadista wokkiin ja paista kypsäksi. Siirrä kanat sitten sivuun ja paista toinen puolikas samalla tavalla. Ota loputkin kanat sivuun, kun ne ovat kypsiä.

Lisää wokkiin lisää seesamiöljyä ja paista valkosipulia, chilejä, paprikaa ja sulatettuja papuja viitisen minuuttia sekoitellen. Lisää joukkoon sitten loraus konjakkia tai riisiviiniä ja kypsät kanat. Paista sekoitellen noin minuutti. Lisää lopuksi kastike ja paista sekoitellen pari minuuttia. Revi päälle korianteria ja tarjoile!

Tämänkertaisessa sienipastassa oli pieni ripaus luksusta konjakin muodossa. Tuo lisäys toi kastikkeelle hienostuneen lisävivahteen. Pastan alkuperäinen ohje on peräisin kirjasta Hyvän maun rajoilla, mutta jätimme ohjeesta pois mielestämme turhat lihasuikaleet ja flambeerauksen. Jälkimmäisen siitä syystä, että Tuulin kulmakarvat muistelevat vieläkin kauhulla edellistä flambeeraus-kertaa ;) Kokonaisuus toimi kyllä loistavasti näinkin. Ohjeesta tulee noin 4 annosta.

• 200-300 g tuoreita tai pakastettuja sieniä, laitoimme puolet herkkusieniä ja puolet kantarelleja pakkasesta
  
• 1/2 kasvisliemikuutio + 3 dl vettä
  
• 2 dl kermaa
  
• 2 rkl voita
  
• 1 rkl vehnäjauhoja
  
• 4 cl konjakkia
  
• suolaa
  
• pippuria
  
• parmesan-raastetta
  
• penne-pastaa
  

Murenna kasvisliemikuutio pienen kulhon pohjalle ja kaada päälle 3 dl kiehuvaa vettä. Jätä kasvisliemi odottamaan.

Pilko ja puhdista sienet ja paista pannulla kunnes nesteet ovat kiehuneet pois. Siirrä sienet syrjään odottamaan.

Laita kuivalle pannulle voi ja ripottele päälle vehnäjauhot. Kun kokonaisuus sihisee, lisää joukkoon kasvisliemi vähitellen pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Odota aina välissä, että liemi sakenee. Varo ettei vehnäjauho pääse klimppiintymään. Lisää joukkoon kerma, konjakki ja sienet ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes alkoholi on haihtunut. Tarkista maku ja mausta kastike lopuksi suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

Keitä pasta al denteksi, valuta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarjoa parmesan-raasteen kera.

Meillä on sunnuntaisin tapana herkutella vastapaistetuilla suklaisilla croissanteilla ja teellä. Emme sentään ole niin ruokaintoilijoita, että alkaisimme sunnuntain aamuhämärässä leipomispuuhiin. Sen sijaan tässä tulee suureksi avuksi ihana puolieines: croissant-taikina suoraan purkista! Laskelmien mukaan noin parinkymmenen (!) viime sunnuntain kokemuksella olemme todenneet tuon aivan loistavaksi keksinnöksi. Suosittelemme muillekin, pähkinä-suklaatahnalla tai ilman :) Tässä lyhyet ohjeet miten tuo taikatemppu tehdään, täysin idioottivarmaa!

• 1 prk puolivalmista croissant-taikinaa (jemmattu yleensä juusto-osaston tienoille kaupoissa)
  
• Nutellaa
  

Avaa purkki ja irrota croissant-taikinapalat toisistaan. Leikkaa n. 4 sentin viilto croissantin alareunaan. Levitä n. 1 tl nutellaa croissantin alareunaan, rullaa ne ja uunita 200 asteessa n. 10-14 min tai sen aikaa, että croissantit alkavat saada kivasti väriä. Herkuttele teekupposen kera!

Nämä ihanan täyteläisen suklaiset keksit ovat siitä hassuja, että näiden ulkonäöstä tulee ihan mieleen ruislimppu. Eikös tulekin :)? Emma tarjosi näitä muinoin juhlissaan ja ne jäivät niin hyvin mieleen, että nyt parin vuoden päästä niitä oli vihdoin päästävä itsekin kokeilemaan. Kekseissä on melkoinen pyöritteleminen, mutta niitä tuleekin sitten vaivanpalkkana melkoinen kasa (n. 48 kpl). Tuoreeltaan nämä ovat ihanan meheviä, maistuvat melkeinpä suklaakakulta enemmän kuin kekseiltä. Keksien päällä oleva sokerimarmorointi tasapainottaa täydellisesti taikinan tummaa suklaata. Kaikenkaikkiaan pitää kyllä yhtyä tuohon parhaiden suklaakeksien väittämään! Ohje on alunperin amerikkalainen ja niinpä ainekset annetaan kupeissa. Meidän Ikea-mitassa oli sattumalta myös kuppitaulukko desien lisäksi, muille Emma oli ohjeessaan ystävällisesti muuttanut kuppimitat desimitoiksi.

Kannattaa muuten huomata, että keksien tekemisessä menee taikinan jäähdyttelyineen yhteensä vähintäänkin useampi tunti eli ihan pikakeksejä nämä eivät kyllä ole!

Taikina:

• 230 g tummaa suklaata
• 115 g margariinia
• 1 1/3 kuppia (3 1/3 dl) fariinisokeria
• 2 munaa
• 1 tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta jos löytyy kaapista)
• 1 1/4 kuppia (3 1/8 dl) vehnäjauhoja
• 1/2 kuppia (1 1/4 dl) tummaa kaakaojauhetta
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl suolaa
  
• 1/3 kuppia (4/5 dl) maitoa

Sokerikuorrutus:

• 1-2 dl kidesokeria
• 2-3 dl tomusokeria

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (30 sekuntia kerrallaan, varo ettei pala!) ja anna jäähtyä hetken aikaa.

Sulata margariini mikrossa ja vatkaa sekaan fariinisokeri. Sekoita joukkoon munat ja vaniljasokeri tai -uute sekä sula suklaa.

Sekoita kuivat ainekset, eli vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola, keskenään kulhossa. Lisää puolet kuivista aineista taikinan joukkoon. Sekoita taikinaan maito ja lisää sitten loput kuivat ainekset.

Jaa taikina noin neljään osaan ja kääri palat muovikelmuun. Käytännössä mulla tämä osuus meni niin, että lusikoin löllöä taikinaa suunnilleen saman verran jokaiselle muovikelmupalalle ja käärin kelmun reunat taikinan ympärille. Anna kelmutettujen taikinapallojen jäähtyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, vaikka yön ylikin. Mitä pidempään annat taikinan jäähtyä, sitä helpompaa sen käsittely seuraavassa vaiheessa on.

Ripottele ennen keksien leipomista yhdelle lautaselle kidesokeria ja toiselle tomusokeria. Leivinpaperoi uunipelti valmiiksi ja lämmitä uuni 175 asteeseen.

Ota vuorollaan yksi taikinapallero jääkaapista käsiteltäväksi. Jos onnistuit jakamaan taikinan oikeasti neljään osaan (missä itse en onnistunut), pitäisi jokaisesta taikinapalasta tulla 12 keksiä. Pyörittele siis taikinapala ensin pötkyläksi ja jaa sitten 12 osaan (yhden valmiin palleron halkaisijan pitäisi olla n. 3 cm, vinkkinä jos tuli eri kokoisia osataikinoita). Pyörittele jokainen osa ensin käsissä palloksi, sitten kauttaaltaan kidesokerissa ja lopuksi tomusokerissa niin, että lopputuloksena on valkoinen pallero. Aseta leivinpaperille. Keksien ympärille kannattaa jättää leviämisvaraa pari senttiä. Itselläni meni yhdelle standardikokoiselle pellille 4 x 5 keksiä eli keksejä tulee useampi pellillinen.

Paista uunin keskitasolla kunnes keksit ovat levinneet ja sokeri rakoillut ruislimppumaiseen tapaan eli n. 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla. Keksit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa viikon verran, mutta testanneena voin kyllä sanoa, että ne ovat selkeästi parhaimmillaan parina ekana päivänä.

Tänään syötiin iltapalaksi tätä klassista kasariruokaa, katkaraputäytteisiä avocadoja! Anton perheessä lapsuusvuosina tätä syötiin usein viikonloppuaterialla alkuruuaksi. Sittemmin nämä ovat kuitenkin vähän jääneet eikä omassa keittiössämme näitä olekaan ikinä vielä nähty! No, nyt kuitenkin popsittiin näitä ja hyviähän niistä tuli. Sopii kivasti alkuruuaksi tai sitten pienemmäksi iltapalaksi jos ei isompaa ateriaa jaksa syödä. Ohjeesta tulee kaksi annosta.

• 2 kypsää avocadoa
  
• 1 prk kermaviiliä
  
• puolikas pussi pakastekatkarapuja
  
• timjamia (tai miksei tilliä)
  
• mustapippuria, suolaa
  

Sekoita kulhossa kermaviili, sulatetut katkaravut, timjami, mustapippuri ja suola. Halkaise avocadot, poista kivet ja tarjoile täytteen kera!

Toinen pullo taannoisesta olutkimarastani on tämä Beer Hunters -panimoravintolan Mufloni IPA. Olut on 0,33 litrainen ja 6 %:nen.

Tuoksu on IPAmaiseen tapaan tosi hedelmäinen, ehkä jopa hitunen ylikypsää hedelmää mutta ei sentään läheskään niin paljon kuin vaikka Nögne Ö:n Imperial IPAssa.

Väri on nätin punaruskea vaatimattoman vaahdon kera.

Tosi rapsakka humalointi iskee ensimmäisenä ja jatkuu kivana varsin pitkänä jälkimakuna. Hedelmäisyys toimii myös hyvin, kivan raikas IPA. Ei välttämättä parhain IPA ikinä, mutta varsin maukas kyllä. Vähän erikoinen heinäinen sivumaku. Kivan hedelmäinen, suosittelen varauksin, joskin Alkon hyllystä löytyy parempiakin.

Alkon 80-vuotisjuhlan kunniaksi kymmenen suomalaista pienpanimoa ovat tehneet rajoitetut erät herkullisia oluita jotka tulivat tänään 6.2. myyntiin. Erä on rajattu ja saatavuus sen mukainen, eli jos jotain tahtoo niin suosittelen tarttumaan ripeästi pitkäripaiseen. Itse nappasin kaikkia kymmentä olutta pullollisen varastooni ja ostinpa samalla myös ale-lasit, niitä kun en sattunut aiemmin omistamaan. Alla kuvassa olutkimara, vasemmalta oikealle lukien Lammin Sahdin Juhlaolut, Stadin panimon American Amber IPA, Keisari Juhla-ale, Marsalkka IPA, Laitilan Kukko kellariolut, Teerenpelin Kaurakaapo, Beer Huntersin Mufloni IPA, Prykmestar Hunajabock, Huvila X-Porter ja Stallhagenin IPA. Viimeisenä jonossa toinen paketin ale-laseista (vielä) tyhjänä.

Ensimmäinen näistä oluista pääsi heti testipenkkiin ja päätin valita Prykmestar Hunajabockin. Piti myös testata uutta ale-lasia vaikka tämä nyt ei ale olekaan.

Tuoksussa erottuu selvä hunaja ja kevyt, kevyt yrttinen mallas. Hunaja dominoi.

Ulkonäöltään olut on kauniin samean vaaleanruskeaa, suodattamaton kun on.

Maussa ensimmäisenä erottuu hapokkuus ja sitten alta paljastuu kevyesti hunaja. Hunaja ei dominoi makua eikä maistu kamalan voimakkaasti, vaan juuri sopiva ripaus minun makuuni. Muuten runko on ehkä vähän kevyt ja lagermainen. Olisin odottanut bockilta vähän enemmän luonnetta. Humalointi on keskitasoista. Ihan ookoo, mutta ei mitään maailmoja räjäyttävää.

Pakastimessamme on pitkään ollut hyvää ylämaankarjan luomupaistia ja siitä on pitänyt tehdä pataa pitkän aikaa. Padassa on se huono puoli, että arkisin sitä ei oikein ehdi tehdä pitkän haudutusajan vuoksi ja viikonloppuisin asia on sitten jotekin unohtunut tai meillä on ollut muuta menoa. Nyt kuitenkin täällä vietettiin poikkeuksellisesti sairaslomapäivää ja siinähän tuo pata sitten syntyi kipeää selkää potiessa. Inspiraatiota etsittiin taas googlettemalla ja yksi inspiraatiolähde oli Pastanjauhajien lihapata, josta nappasimme pekonivinkin. Kaikki padan ainesosat siis paistetaan pikaisesti pekoninrasvassa, josta ne saavat makua. Teimme kuitenkin vaihtelun vuoksi oman patamme olueen emmekä punaviiniin. Padasta tuli tosi täyteläisen lämmittävää, kuten padat yleensä ovatkin. Tarjosimme lihapadan yrttiperunamuusin kanssa. Pataohjeesta tuli noin kuusi annosta ja muusista neljä.

Lihapata:

• n. 600 g  laadukasta naudanpaistia
  
• 1 pkt pekonia
  
• 1 rasia tuoreita herkkusieniä
  
• 2 isoa sipulia
  
• 3-4 porkkanaa
  
• 2 palsternakkaa
  
• 1 selleri
  
• 1 pkt paseerattua tomaattia
  
• 0,5 l tummaa olutta (käytimme tummaa velkopopovickýä)
  
• 1,5 rkl lihafondia tai yksi lihaliemikuutio
  
• tuoretta timjamia
  
• mustapippuria
  
• 2 tl paprikajauhetta
  
• 2 tl rosmariinia
  

Yrttiperunamuusi:

• 8 keskikokoista jauhoista perunaa (Rosamunda)
  
• 50 g voita
  
• n. 1 tl suolaa
  
• pieni kourallinen tuoretta timjamia
  
• 0,5 dl maitoa
  

Kuori ja pilko kaikki padan ainekset sopivan suuriksi tai keskikokoisiksi paloiksi. Paista pekoni kuumalla paistinpannulla rapsakaksi, siirrä pekoni sitten esim. suureen kasariin. Jätä pekoninrasvat pannulle. Paista vuorotellen pikaisesti kaikki kasvis-, sieni- ja lihakuutiot pekoninrasvassa ja siirrä aina pataan. Kun kaikki on paistettu, laita levy keskilämmölle, kaada joukkoon lihafondi, olut ja paseerattu tomaatti ja lisää kaikki mausteet ja yrtit. Sekoita pata huolellisesti ja tarkista alustava maku. Huomaa, että padan maku tiivistyy haudutuksen yhteydessä. Kiehauta pata ja laske lämpöä ykköselle tai kakkoselle. Anna hautua kannen alla pari tuntia ja sen jälkeen tunnin ilman kantta jotta hieman vettä pääsee haihtumaan ja pata saa oikeanlaisen rakenteen.

Kun pata on hautunut muutaman tunnin ja hautuu edelleen miedolla lämmöllä, aloita yrttiperunamuusin teko. Kuori perunat ja pilko yhtenevän kokoisiksi paloiksi kattilaan. Kiehauta vettä vedenkeittimessä tai erillisessä kattilassa ja kaada perunoiden päälle. Keitä perunapaloja kunnes ne hajoavat haarukalla painettaessa (n. 15 minuuttia). Kaada kattilasta vesi pois. Pilko kuumien perunapalojen päälle voi ja lisää myös suola, hienonnettu timjami ja maito joukkoon. Muussaa perunat nuijalla. Sekoita lusikalla ja maista. Lisää tarvittaessa voita, suolaa, timjamia tai maitoa.

Tarjoa lihapata yrttiperunamuusin kera.

Yksi suosikkilounaspaikoistamme on Kurvissa sijaitseva Monte Etna, siellä on tosi hyviä sisilialaisia pastoja. Yksi parhaista on sisilialaishenkinen lihapullapasta. Tämä mielessämme ryhdyimme laatimaan omaa versiota lihapullapastasta. Valitettavasti lähialepastamme ei löytynyt kaikkia mausteita joita olisimme tarvinneet saadaksemme pastan maistumaan samalta, mutta hyvää tästä tuli joka tapauksessa. Monte Etnassa käytetään mm. fenkolia pastakastikkeessa jota emme sitten voineet laittaa. Googlettelimme lihapullapastaohjeita ja keräsimme niistä parhaat palat yhteen ohjeeseen. Ohjeesta tuli kuusi isoa annosta.

Lihapullat:

• 800 g naudan luomujauhelihaa (ei paisti-)
  
• tuore basilika
  
• 1 dl korppujauhoja
  
• 2 kananmunaa
  
• 1 dl raastettua parmesaania
  
• n. 5 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja silppuna
• suolaa
  
• pippuria
  

Kastike:

• 3 x 400 g tölkkiä tomaattimurskaa
  
• 2 punasipulia
  
• 2 valkosipulinkynttä
  
• 1 punainen chili
  
• timjamia
  
• rosmariinia
  
• basilikaa
  
• oliiviöljyä
  
• suolaa
  
• pippuria
  

Tee ensin lihapullat. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, mutta jätä tuoretta basilikaa myös kastikkeeseen. Muotoile sopivan kokoisiksi lihapulliksi ja lado pullat uunipellille. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Valmista sillä välin kastike. Kuullota isossa kasarissa pilkottu punasipuli ja valkosipuli reilussa öljyssä. Lisää sekaan tomaattimurskat ja kaikki mausteet. Anna kastikkeen porista keskilämmöllä ja tarkista maku. Lisää suolaa jos tarpeen. Jätä kastike hautumaan mieluusti ilman kantta tai kansi raollaan niin että se porisee kevyesti. Kun lihapullat ovat valmiita, nostele ne kastikkeen sekaan. Anna lihapullakastikkeen muhia miedolla lämmöllä sen aikaa kun keität pastan. Raasta annosten päälle reilusti parmesaania!